Kendo

Kendo – miekan tie – on vauhdikas täyden kontaktin miekkailulaji, jonka juuret ovat perinteisessä japanilaisessa miekkailussa. Japanilaisen miekkailun perustana ovat olleet kurinalaisuus, liikkeiden tarkkuus, tehokkuus ja nopeus. Nämä piirteet ovat yhä mukana nykyaikaisessa kendossa. Kendoa harjoitellaan bambusäleistä tehdyllä miekalla, jolla vastapelaajaa lyödään varusteiden suojaamiin osumakohtiin.

Kendo on sekä teknisesti että fyysisesti haasteita tarjoava laji, joka soveltuu kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Loukkaantumiset lajin parissa ovat harvinaisia. Suurin vaara on siinä, että kompastuu omiin jalkoihinsa.

Kendon harjoittelun tarkoitus

Japanin kendoliitto on määritellyt kendon harjoittelun periaatteet seuraavin ylevin sanoin.

The purpose of practicing Kendo is:

To mold the mind and body,
To cultivate a vigorous spirit,
And through correct and rigid training,
To strive for improvement in the art of Kendo,
To hold in esteem human courtesy and honor,
To associate with others with sincerity,
And to forever pursue the cultivation of oneself.

This will make one be able:

To love his/her country and society,
To contribute to the development of culture
And to promote peace and prosperity among all peoples.

(The Concept of Kendo was established by All Japan Kendo Federation in 1975.)

Kendon varusteet

Kendossa käytettävä miekka on nimeltään shinai. Se on neljästä bambusäleestä koottu, kahvan ja terän nahkaosilla yhteenliitetty keppi. Shinain notkeus mahdollistaa vaarattoman harjoittelun. Shinain kahvaosan eli tsukan pituus kertoo, että kyseessä on kahden käden miekka, muinaisten taistelujen katanan turvallinen vastine.

Kendon harrastajan, kendokan, asun ja varusteiden osat ovat:

• Keikogi (takki)
• Hakama (housuhame)
• ja niiden ylle puetut suojukset, yhteisnimeltään bogu:
  • Men, ristikkokypärä, joka suojaa myös hartiat ja kurkun.
  • Kote, käsiä ja ranteita suojaavat hanskat.
  • Do, rintakehän ja kyljet peittävät panssari.
  • Tare, lanteet ja nivuset suojaava esiliina.

Kendoharjoitteluun parhaiten soveltuva lattia on hiottu puulattia, joka joustaa. Kendoka harjoittelee paljain jaloin.

Kendon harjoittelu

Kendon periaatteena on pyrkiä osumaan shinain hyväksytyllä osalla vastustajan hyväksyttyihin alueisiin. Kendon peruslyönnit ovat nimeltään samat kuin maalina oleva suojuskin: lyönti keskelle päätä eli men, lyönti etummaiseen ranteeseen eli kote, lyönti kylkeen eli do. Em. lyöntien lisäksi kendossa käytetään pistoa kurkkuun nimeltä tsuki, mikä suoritetaan shinain kärjellä vastustajan kypärän kurkkusuojukseen.

Kendon harjoittelu rakentuu lyöntien, niiden yhdistelmien ja tekniikoiden harjoittelusta parin kanssa ja tähtää kohti vapaamuotoista ottelua eli ji-geikoa. Ji-geikossa kumpikin ottelija tavoittelee hyväksyttyä osumaa välttäen samalla tulemasta itse lyödyksi. Ottelijoiden taidot näkyvät liikkumisen helppoudessa, ryhdin ja lujuuden yhdistymisessä, sekä iskujen tarkkuudessa ja terävyydessä. Kendoon kuuluu olennaisena osana myös kata -harjoittelu, jossa parin kanssa suoritetaan ennaltamäärättyjä liikesarjoja puista harjoitusmiekkaa (bokken) käyttäen.

Kendossa eteneminen tapahtuu tasoittain siten, että peruskurssin jälkeen suoritetaan 6. kyun tasokoe. Sen jälkeen kyu-tasokokeita suoritetaan noin puolen vuoden välein 1. kyuhun asti. Siitä edetään dan-arvoihin, joista ensimmäisenä suoritetaan 1. dan. Dan-arvoissa edetään aina 8. daniin asti siten, että 1. danina on oltava vähintään yksi vuosi ennen 2. danin koetta, 2. danina vähintään kaksi vuotta, 3. danina kolme vuotta jne. Suomessa korkein taso on tällä hetkellä 7. dan. Kendossa ei käytetä mitään näkyviä vöitä tms. eri tasojen merkkinä.

Kilpaileminen on vapaaehtoinen mutta erittäin suositeltava osa kendon harjoittelua. Suomessa järjestetään vuosittain eri tasoisten harrastajien kilpailuja.